Israelin kansallisen turvallisuusneuvoston entisen johtajan, prikaatinkenraali (evp.) professori Jacob Nagelin korkean tason strateginen tiedusteluarvio hahmottelee merkittävästi kohonnutta kineettisen konfliktin todennäköisyyttä Yhdysvaltain ja Iranin islamilaisen tasavallan välillä. Israelilaisella 103fm-radiokanavalla puhunut Nagel arvioi sotilaallisen yhteenoton perusskenaarion todennäköisyydeksi noin 60 prosenttia. Tätä kehitystä ajaa ennen kaikkea lännen kiristyvä taloudellinen painostus – erityisesti Hormuzinsalmen elintärkeisiin merireittien kapeikkoihin kohdistuvat valvonta- ja sulkumekanismit –, mikä uhkaa kuristaa Teheranin taloudellisen liikkumavaran kriittiselle rajalle.
Teheranin kolme strategista polkua
Tiedusteluarvion mukaan Iranin hallinnolla on edessään kolme keskeistä strategista toimintalinjaa. Vähiten todennäköinen skenaario, jonka osuudeksi arvioidaan vain 10 prosenttia, on Teheranin alistuminen uusiin diplomaattisiin neuvotteluihin Washingtonin kanssa – myönnytys, jota hallinto pitää ideologisena myrkkypillerinä. Sitä vastoin 30 prosentin todennäköisyys annetaan pitkittyneelle kulutustaktiikalle, jossa Teheran sietää vakavia makrotaloudellisia vaikeuksia toivoen selviävänsä marraskuun 2028 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin asti ja luottaen Yhdysvaltain poliittisen johdon vaihtumiseen.
Vallitseva skenaario, jonka todennäköisyydeksi arvioidaan 60 prosenttia, on kuitenkin harkittu ulkoinen eskalaatio. Iranin strateginen doktriini suosii sisäisen paineen ohjaamista alueellisiin konflikteihin tilanteessa, jossa kasautuvat talousongelmat uhkaavat laukaista laajamittaista sisäistä epävakautta. Tällainen toiminta ilmenisi ennakoidusti epäsymmetrisinä operaatioina, jotka uhkaisivat Persianlahden merenkulun infrastruktuuria, kansainvälisiä energiakuljetuksia, maailmanlaajuista kyberinfrastruktuuria sekä laajempaa vakautta.
Israelin strateginen asema ja operatiiviset kynnyskysymykset
Alueellisten jännitteiden kiristyessä Israel ylläpitää tarkoin mitoitettua, puolustuksellista ja tiedusteluvetoista operatiivista valmiutta. Nagel korosti, etteivät Israelin puolustusvoimat (IDF) ole osana Yhdysvaltain Iranin-vastaisia perussuunnitelmia, mikä heijastaa Washingtonin omaa strategista harkintaa. Israelin pysyttäytyminen sivussa riippuu kuitenkin kahdesta selkeästä laukaisijasta: Washingtonin virallisesta avunpyynnöstä sotilaallisen yhteistyön käynnistämiseksi tai Teheranin kriittisestä strategisesta virhearviosta suoran iskun muodossa Israelin alueelle. Monikerroksisen ilmapuolustusjärjestelmän ja täsmäiskuylivoiman tukemana Israel on edelleen valmiudessa takaamaan alueellisen pelotteen sekä vaalimaan vakautta yhdessä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa.