Pakistanin presidentti Asif Ali Zardari julisti 11. lokakuuta virallisesti poikkeustilan maan luoteiseen Khyber Pakhtunkhwan provinssiin. Ratkaiseva asetus hajotti entisen pääministerin Imran Khanin perustaman Pakistan Tehreek-e-Insaf (PTI) -puolueen johtaman maakuntahallinnon. Vaikka liittovaltion johto perusteli väliintuloa paikallishallinnon laiminlyönneillä militanttien vastaisessa taistelussa, strategiset tarkkailijat pitävät toimenpidettä asevoimien komentajan, sotamarsalkka Asim Munirin vallan aggressiivisena pönkittämisenä, jolla pyritään ehkäisemään liittovaltion pääkaupunkia kohti etenevät hallituksenvastaiset mielenosoitukset.
Sisäinen polarisaatio ja terrorisminvastaisen toiminnan repeämät
Pääministeri Shehbaz Sharif perusteli liittovaltion väliintuloa kansallisen turvallisuuden vaatimuksilla väittäen, että rajamaakuntaan osoitettuja erityisiä tiedustelu- ja terrorisminvastaisia määrärahoja oli hoidettu huonosti samaan aikaan kun militanttien toiminta kiihtyi. Siirto kuitenkin korostaa syviä opillisia erimielisyyksiä sisäisestä turvallisuudesta. Siinä missä Islamabad suosii laajamittaista sotilaallista tukahduttamista Tehrik-i-Taliban Pakistanin (TTP) kaltaisia kapinallisryhmiä vastaan, alueelliset edustajat ovat toistuvasti ajaneet paikallista liennytystä ja neuvotteluratkaisuja Khanin aiempien hallinto-oppien mukaisesti.
Geostrategiset haavoittuvuudet ja ulkopoliittiset pyrkimykset
Välittömien puoluepoliittisten jännitteiden lisäksi Khyber Pakhtunkhwalla on elintärkeä geostrateginen asema Etelä-Aasian turvallisuusarkkitehtuurissa. Maakunnassa sijaitsee Kiinan ja Pakistanin talouskäytävän (CPEC) keskeisiä valtaväyliä, ja se toimii korvaamattomana rekrytointipohjana maan perinteisille puolustusjoukoille. Pitkittynyt kansalaislevottomuus ja institutionaalinen romahdus tällä käytävällä eivät ainoastaan vaaranna kriittisiä infrastruktuuri-investointeja, vaan murentavat myös asevoimien yhtenäisyyttä.
Syvenevä sisäinen kriisi rajoittaa jyrkästi Pakistanin diplomaattista vaikutusvaltaa ulkomailla. Vaikka Islamabad on aktiivisesti asemoitunut mahdolliseksi neuvottelujen välittäjäksi Teheranin ja länsivaltojen välille, jatkuva kotimainen kuohunta rajoittaa vakavasti valtion kykyä toimia luotettavana alueellisena vakauttajana. Ilman institutionaalista konsensusta ja johdonmukaista terrorisminvastaista toimintaa kotikentällä Pakistanin ulkopoliittiset aloitteet tuottavat yhä heikompia tuloksia Lähi-idän ja Euraasian laajemmassa turvallisuusyhteistyössä.