Iranin islamilaisen vallankumouskaartin (IRGC) ylin johto on ilmaissut institutionaalisen valmiutensa muuttaa maan strategista puolustusasemaa, mikäli ylin poliittinen johto määrää ydindoktriinin tarkistettavaksi. Prikaatikenraali Hossein Mohebbi vahvisti julkisesti, että sotilasyksiköt ovat valmiita toteuttamaan operatiivisia muutoksia. Tämä viestii Teheranin kiihtyvästä sisäisestä keskustelusta sen jälkeen, kun liittouman kohdennetut operaatiot paljastivat haavoittuvuuksia Iranin alueellisessa sotilaallisessa läsnäolossa.
Painostusviestintää ja epäsymmetristä voimannäyttöä
Doktrinaalisen epäselvyyden ohella IRGC:n komentajat esittivät laajempia varoituksia kilpailevien valtioiden ulkomaisiin kohteisiin ja vakuuttivat suoraan, että vihollisten intressit ovat haavoittuvia maailmanlaajuisesti maantieteellisistä rajoista riippumatta. Tämä retoriikka – jota tukevat johdon viimeaikaiset linjaukset vastaiskuista ilman maantieteellisiä rajoja – heijastaa Iranin vakiintunutta epäsymmetrisen pelotteen doktriinia. Samanaikaisesti IRGC:n ilmailu- ja avaruusjoukot väittivät jatkaneensa pitkän kantaman ohjusvarastojensa kotimaista kehitystyötä. Pyrkimyksenä on osoittaa voimaa Israelin syvälle integroitua monitasoista ilmapuolustusta ja pitkän kantaman täsmäiskukykyä vastaan.
Institutionaalista epäröintiä ja alueellista strategista tasapainoa
Vaikka puolustusalan kovan linjan edustajat ovat käyneet kiivasta sanailua ja kyseenalaistaneet vuoden 2003 ydinaseiden kieltämistä koskevan fatwan pitävyyden, virallinen valtiokoneisto näyttää harkitusti välttävän ehdottomien punaisten linjojen ylittämistä. Iranin korkeimman kansallisen turvallisuusneuvoston ja ulkoministeriön lausunnoissa on pyritty tasapainottelemaan revisionististen vaatimusten ja ydinsulkusopimukseen (NPT) sitoutumisen vahvistamisen välillä. Alueellisille puolustussuunnittelijoille ja Israelin strategiselle tiedustelulle Teheranin retoriikka toimii ensisijaisesti painostusviestintänä, jonka tarkoituksena on luoda diplomaattista vipuvartta, vaikka liittouman ylivoimainen vastaiskuvalmius rajoittaa edelleen hallinnon operatiivista liikkumavaraa.