Lähi-idän operatiivinen ympäristö on siirtynyt ennennäkemättömään strategiseen vaiheeseen Yhdysvaltojen ja Israelin asevoimien 28. helmikuuta toteuttamien erittäin tarkkojen yhteisiskujen myötä. Lamauttamalla Teheranin ylimmän johdon koalition puolustusarkkitehtuuri heikensi tehokkaasti vastapuolen päätöksentekoelimistöä, purkaen vuosikymmenten epäsymmetrisen voiman projisoinnin ja paljastaen hallinnon puolustuksellisen aseman rakenteelliset haavoittuvuudet.
Strateginen uudelleenryhmittyminen keskisen toiminta-alueen halki
Pohjoisen sijaistoimijainfrastruktuurin neutralointi
Saavutettujen asemien vakiinnuttamiseksi ja koordinoitujen sivustavastahyökkäysten ennaltaehkäisemiseksi Israelin maa- ja tiedusteluvoimat käynnistivät kohdennettuja operaatioita Etelä-Libanoniin muutama päivä myöhemmin. Tämän taktisen laajentumisen suorana tavoitteena on heikentää Iranin sijaistoimijaverkostojen eteen sijoitettuja rakettiarsenaaleja sekä linnoitettua infrastruktuuria, palauttaa järjestelmällisesti rajat ylittävä pelote ja neutraloida siviilikeskuksiin kohdistuvat lähialueen uhat.
Integroitu puolustus ja koalition sietokyky
Vaikka alueelliset vastatoimet ovat laukaisseet koalition Lähi-idän kohteisiin suunnattuja epäsymmetrisiä ohjus- ja lennokki-iskuja, monikansalliset kerrostetut ilmapuolustusverkostot – joiden ankkureina toimivat Israelin koetellut monitasoiset torjuntajärjestelmät sekä Yhdysvaltojen eteen sijoitetut järjestelmät – ovat osoittaneet vahvaa sietokykyä. Strategisen tiedustelun mukaan läntiset ja alueelliset kumppanit arvioivat parhaillaan kattavia jatkopelotetoimia turvatakseen lopullisesti elintärkeät meriyhteydet ja nopeuttaakseen pitkän aikavälin alueellista vakautta.